Muuten marraskuu on lähteny käyntiin aika normaalisti eikä mitään isompaa oo tapahtunut. Kävästiin eilen Whistlerissä aamupalalla shoppailemassa kavereitten kanssa. Muuten tää viikonloppu meneekin sit luultavasti ihan kotona, kun ei oo mitään isompaa tiedossa.
Vaikkei oo tullut nyt mitään isompia vastoinkäymisiä ja kuukausi on lähtenyt käyntiin aika normaalisti, silti musta tuntuu että multa puuttuu jotain mun elämästä. Mä en todellakaan tiedä mitä, koska mulla on nyt kaikki, mistä mä oon jo tosi pitkään haaveillut. Ehkä se johtuu siitä, että tää on muuttunut arjeksi, tai siitä, että mun elämä on täällä muuttunut tosi paljon. En tiedä, mutta haluun todella keksii tähän ratkaisun, että pääsen nauttii mun ajasta täällä ihan sataprosenttisesti.
Jotenkin haluisin vaan niin kovasti matkustella ja nähä maailmaa. Kuulostaa oudolta, koska täällähän mä oon, toisella puolella maailmaa. Mutta tästä on tullut mulle arkea, ei pelkkää matkustelua vaan ihan normaalia elämää kaukana kotoa.
Tää olo voi johtua myös ihan siitä, että kavereita ja tuttuja alkaa pikkuhiljaa lähtemään kotiin täältä ja sen takia tulee myös itselle sellainen olo, että tavallaan haluais kotiin. Mutta toisaalta, mä en haluais kotiin. Mä en oikeestaan ees tiedä mitä mä haluaisin. Paitsi päästä eroon tästä tunteesta, että multa puuttuu jotain, koska multa ei todellakaan puutu.
Tätä tunnetta ei vaan ymmärrä, jos ei oo itse koskaan sitä kokenut. Vaihdossa on tosi paljon hyviä ja kivoja asioita, mutta kyllä se vaan niin on, että usein se elämä siellä kotimaassa on niin paljon helpompaa.
Kyllä se kohta tästä taas lähtee rullaamaan ja kohta taas huomataan, kuinka aika on mennyt niin nopeasti. Nää huonot hetket vaan kuuluu vaihtoon, vaikkei se kivaa ookkaan. Huonojen hetkien jälkeen kuitenkin ne hyvät tuntuu niin paljon paremmilta!
