Vuoden aikana tapahtunutta ...

Viimeisimmästä postauksesta on kulunut kohta jo vuosi ja niin paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Mitään en oo tänne viimeisen vuoden aikana kirjoittanut, koska mulla ei suoraan sanottuna oo ollut minkäänlaista fiilistä siihen ja oonkin monesti miettinyt, että ehkä tää blogin kirjoittaminen ei ollutkaan niin mun juttu. 

Kuitenkin mä löydän aina itseni miettimästä postausideoita blogia varten, joten ehkä me annetaan vielä yksi mahdollisuus tälle blogille ja sen tulevaisuudelle. 

Mulle on muutenkin nyt kehittynyt niin paljon ideoita tän blogin suhteen, etten malta odottaa, että pääsen toteuttamaan niitä ja viemään tätä blogia eteenpäin.
Piilotin osan vanhoista postauksista, koska haluan aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä ja viedä tätä blogia ihan eri suuntaan, mihin aluksi ajattelin. Musta tuntuu nyt, että olen vihdoinkin löytänyt itseni ja suunnan mun omalle tekemiselle.

Kuvat:  Eelis

Mitä sitten on vuoden aikana tapahtunut? 

Ihan ensiksi on pakko sanoa, että vaikka monesti vaihdon aikana harmittelin täällä blogissakin sitä, että asiat ei mennyt niinkuin niiden piti, oon ihan älyttömän kiitollinen itselleni siitä, etten lähtenyt kesken kaiken kotiin. Kaikki kääntyi niin paljon paremmaksi keväämmällä, kun saatiin kaikkia asiat järjestykseen. En voi sanoa, että vaihtovuosi olisi ollut mulle mun elämän paras vuosi, mutta ihan ehdottomasti se oli mun tähänastisen elämän opettavaisin vuosi. Koin paljon uusia asioita ja nimenomaan niitä once in a lifetime-hetkiä, sain uusia ihania ystäviä sekä opin niin paljon uutta itsestäni. 

Kesä menikin taas aika rennoissa merkeissä. Vietettiin paljon aikaa perheen kesken, käytiin sukulaisten luona ja mökkeiltiin. Olikin yllättävän hankalaa opetella ottamaan rennosti ja olemaan niin sanotusti tekemättä mitään sen jälkeen, kun palasi jatkuvien muutosten keskeltä takaisin kotiin. En muista, että mulla olisi koskaan ollut tylsää Kanadassa ollessani, koska olin aina menossa enkä koskaan kieltäytynyt, kun mua pyydettiin lähtemään johonkin mukaan. Muistan, kuinka mun elämä tuntuikin yhtäkkiä tosi tylsältä palattuani takaisin Suomeen. 

Syksyllä vatsaan tulikin sitten koulu ja kiireet. Halusin suorittaa, ja suoritinkin, kaikki mahdolliset kurssit äkkiä alta pois, että pystyisin valmistumaan tulevana keväänä samaan aikaan oman ikäisteni kanssa vaihdosta huolimatta. Lopulta väsyin siihen kaikkeen kiireeseen ja stressiin ja mun piti ottaa pieni breikki kaikkeen, erityisesti niihin kouluhommiin.

Olin sairauslomalla, kunnes pystyin taas nukkumaan normaalisti ja avaamaan tietokoneelta koulutehtävät ilman, että alkoi heti ahdistaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin ehkä voinut suunnitella ja aikatauluttaa vähän järkevämmin noi kurssit, koska ei niillä oikeasti edes ihan niin kiire ollut kuin kuvittelin... Ja mitä tästä opittiin, saat niin paljon enemmän aikaan kun muistat levätä välissä etkä väsytä itseäsi liikaa. Niillä koulujutuilla ei oo niin kiire, että ne menisi sun oman hyvinvointisi edelle.

Tällaistä mulle siis kuuluu. Kaikenkaikkiaan se aika, jonka oon täältä ollut pois, on ollut aika tapahtumarikasta. Nyt kuitenkin mulla on kaikinpuolin kaikki hyvin, toivottavasti teilläkin!

ONKO OMIEN UNELMIEN TAVOITTELU ITSEKÄSTÄ?

Valitettavan usein tulee vastaan ihmisiä, joilla on unelmia, mutta ei rohkeutta lähteä toteuttamaan niitä. Tässä asiassa ajatellaan usein liikaa muiden mielipiteitä ja sitä, miltä muista tuntuu. Tuntuu itsekkäältä lähteä toteuttamaan niitä omia unelmia ja jättää muut ihmiset tietyllä tapaa ulkopuolelle tässä kyseisessä asiassa. Mutta onko oikeasti omien unelmien tavoittelu ja toteuttaminen itsekästä?

Unelmia on monenlaisia. Pieniä, suuria, helposti toteutettavia ja sitten niitä, joiden toteuttamiseen tarvitaan vähän enemmän rohkeutta ja itsekkyyttä. Mutta mistä se johtuu, että kun sulla on joku iso unelma ja sä lähdet toteuttamaan sitä, aletaan ajatella, että sä olet itsekäs? 

Mä olen sitä mieltä, että kun on sopivasti ja terveellä tavalla itsekäs, saa elämästä paljon enemmän irti. Kun ei ajattele liikaa, miltä muista tuntuu eikä anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa liikaa omaan tekemiseen ja päätöksentekoon, on paljon onnellisempi. Tietysti itsekkyyskin voi mennä yli, mutta mun mielestä terve itsekkyys on vain hyvästä. 

Kun ajatellaan mun omia kokemuksia itsekkyydestä ja unelmien tavoittelusta, suurin on ehdottomasti vaihto-opiskelu. Tosi usein oon törmännyt siihen ajattelutapaan, että vaihtoonlähtö on itsekästä, koska silloin jätetään läheiset ihmiset vuodeksi ja palataan vuoden päästä takaisin, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja vaikka joidenkin mielestä saattaa olla itsekästä ajatella näin, mutta silloin kun mä tein sen päätöksen Kanadaan lähtemisestä, mä en ajatellut miltä muista tuntuu. Lähdin toteuttamaan yhtä mun isoimmista unelmista ja vaikka jätin mun läheiset ihmiset Suomeen, en kadu. Olisin jäänyt paljosta paitsi enkä olisi ollenkaan sama ihminen, mikä mä oon nyt, jos olisin kuunnellut muiden mielipiteitä enkä lähtenyt. Enkä sano, että kaikki ihmiset olisivat olleet vaihtoonlähtöä vastaan, ei todellakaan, mutta löytyi myös ihmisiä, jotka olivat.

Mulle itselleni on ollut tosi vaikeaa opetella olemaan itsekäs, koska oon aina ollut sellainen ihminen, joka ajattelee liikaa muiden mielipiteitä ja liikaa sitä, miltä muista tuntuu. Oon helposti jättänyt asioita tekemättä miellyttääkseni muita, mutta nyt oon vihdoinkin oppinut, että on ihan okei tehdä niitä asioita, mitkä itsestä tuntuu parhaalta ja, mitä itse oikeasti haluaa. Lopulta jokainen on kuitenkin vastuussa omasta onnestaan ja omista unelmistaan. 

PERJANTAIN PIKAISET

Moikka!
Tällä hetkellä mulla on, ihme kyllä, ihan tosi hyvät fiilikset! Viime päivät mä oon ollut tosi stressaantunut tästä tilanteesta, mikä mulla täällä Kanadassa nyt on. Koeviikko koulussa sekä kaupunginvaihtohässäkkä tulivat sopivasti samaan aikaan ja voin kertoa, että tää viikko on ollut mulle aika rankka. Tänään perjantaina on kuitenkin vapaapäivä ja perheen + kaupunginvaihtojututkin alkaa olla jo selvillä. Vielä pitää hetki odotella (ja toivoa, että tää onnistuisi..) ennen kun mä pääse kertomaan tästä vähän lisää.

Täällä Pembertonissa on ollut tosi upeet säät jo hetken aikaa eikä tääkään päivä ole poikkeus. Syksyn ja talven pimeydet alkaa pikkuhiljaa olla takanapäin ja nyt mennään jo kevättä kohti. Ihan kevät täälläkään ei vielä ole, mutta kevät näyttäisi täällä tulevan kuitenkin paljon aikaisemmin kuin Suomessa. 

Joulun jälkeen käytiin Ansan kanssa Vancouverissa katsomassa Suomi-Kanada peli. Toi päivä oli ehdottomasti yksi parhaista päivistä täällä. Aamulla lähdettiin Whistleristä Vancouveriin, Vancouverissa kierreltiin kauppoja ja käytiin syömässä ja sitten illalla oli vielä peli. Oltiin ihan varmoja Suomen häviöstä, mutta toisin kävi!

Muuta ihmeellistä ei olekkaan hetkeen tapahtunut, joten näillä mennään tällä kertaa. Ehkä seuraavaan postaukseen mennessä olisi jo tapahtunut jotain kertomisen arvoista, toivotaan ainakin niin!

JOULUFIILIKSET

Ajattelin, että aloittaisin tän postauksen kertomalla mun hyvistä joulufiiliksistä, koska onhan joulu kuitenkin aina yksi niitä vuoden kohokohtia. Kuitenkin sen sijaan, että olisin aamulla herännyt siihen ihanaan joulufiilikseen, mihin joka joulu, mä heräsin ennemminkin väsymykseen ja ahdistukseen.

Mulla on mennyt oikeestaan tosi hyvin täällä. Oon alkanut tykkäämään täällä asumisesta eikä koti-ikävääkään oo ollut pitkään aikaan, mutta tänään se sitten iski. Aamusta asti mulla on ollut sen takia mieli vähän maassa eikä mun fiilikseen todellakaan auttanut se, että mä sorruin kattelemaan vanhoja joulukuvia kotoa. Eli vinkkinä vaan tuleville vaihtareille, keskittykää jouluun siellä missä ootte, älkääkä katselko kuvia kotoa!

Vaikka mun aamu ei alkanut joulufiilistelyllä eikä mulla oo nytkään oikeen fiilistä jouluun, niin olo alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi. Oon täällä oppinut ottaan asiat asioina ja fiilikset fiiliksinä. Kaikki kuitenkin järjestyy aina ja fiilikset paranee, kun antaa niille aikaa parantua. Jokaisessa päivässä on kuitenkin niitä hyviäkin puolia, kun opettelee niitä löytämään. 

Tänään vietän joulua mun hostperheen kanssa ja huomenna sit sitä kunnon kanadalaista joulua Ansan hostperheen kanssa. Ihanaa päästä viettämään joulua hyvän ystävän kanssa, joka kokee tän ihan saman, minkä mä ja pystyy ymmärtämään mun fiilikset ihan täysin. Ehkä me molemmat huomenna löydetään edes vähän sitä joulufiilistä jostain!

Ehkä se on kuitenkin ihan hyvä päästä näkemään toisenlainen joulunvietto niin oppii tästäkin kulttuurista taas enemmän. Nää on niitä once in a lifetime- kokemuksia, joista täytyy ottaa kaikki irti ja joita ei ihan joka päivä, tai joka vuosi pääse kokemaan. 

Wishing you all a very Merry Christmas <3

JOULUKUU

Vaikee kuvitella, että nyt alkaa oleen jo joulukuun puoliväli. Ensimmäiset 100 päivää on mennyt tosi nopeasti ja tuntuu oudolta, että nyt on alkanut jo kotiinpaluun suunnittelu, vaikka vastahan me suunniteltiin tänne lähtöä. 

Viimeaikoina oon ollut jotenkin tosi onnellinen. Kai se johtuu siitä, että alun vaikeudet alkaa olla pikkuhiljaa selätetty ja muutenkin asiat alkaa rullaan paljon paremmin ja tää alkaa tuntuun jo ihan kodilta. Tottakai niitä ajatuksia siitä, kuinka ihanaa olisi nukkua omassa sängyssä, käydä sitä omaa koulua ja viettää aikaa oma perheen kanssa, tulee aina silloin tällöin. Noina hetkinä pitää muistaa ajatella sitä, kuinka ainutkertainen kokemus tää vaihtovuosi on. Mä nykyään kuitenkin ajattelen ton kotiinpalun niin, että se on asia mitä mä odotan innolla eikä niin, että mun on pakko päästä kotiin nyt heti. Tietyllä tapaa se on myös tosi haikeeta ajatella, että kuuden kuukauden päästä tää kaikki on ohi ja mä en tuu enää koskaan kokeen mitään samanlaista. 

Koulun puolesta oli aika vaikeeta, kun oli kaikki rästitehtävät tehtävänä siltä kahdelta kuukaudelta, mitkä olin putkeen kipenä. Nyt onneks alkaa oleen nekin tehtävät valmiina eli tällä hetkellä näyttää siltä, että saan käyttää tulevan loman pelkästään lomailuun eikä noihin koulujuttuihin! Muutenkin oon tosi ilonen, että tätä ekaa semesteriä on jäljellä enää viis viikkoa, koska oon jo niin kyllästynyt tähän. Toivottavasti saan ens semesterille kivat ainet niin jaksaa sen viis kuukautta sit helposti!

Muuten ei oo mitään ihmeellistä oikeen tapahtunut. Pari viikkoo sitten olin viikonlopun Whistlerissä Ansan luona ja käytiin myös Vancouverissa pyörähtään. Oli ihan mahtava reissu ja erityisen kivan tosta reissusta teki se, että ei tarvinnut yhtään miettiä aikaa vaan sai ihan rauhassa kierrellä kauppoja ja käydä syömässä.

Tänään käytiin mun hostäidin kanssa haikkaamassa vesiputouksilla, mutta siitä lisää myöhemmin! Huomenna mennään Ansan kanssa Whistleriin osteleen joululahjoja, joten mun huominen päivä meneekin aikalailla sit siellä. 

HELLO NOVEMBER

Kuukausi vaihtui taas ja nyt on jo marraskuu. Marraskuun alun fiilikset on tosi sekavat, koska tuntuu samaan aikaan, että aikaa täällä on jäljellä tosi vähän, mutta silti tosi paljon. Ja vaikka mä nautin mun elämästä täällä, silti mä odotan sitä päivää, kun lähden täältä kotiin ja nään taas ne ihmiset, joita oon ikävöinyt melkein vuoden ajan. Ennen kotiinlähtöö mulla on kuitenkin vielä kahdeksan kuukautta ja paljon kivoja juttuja edessä!

Muuten marraskuu on lähteny käyntiin aika normaalisti eikä mitään isompaa oo tapahtunut. Kävästiin eilen Whistlerissä aamupalalla shoppailemassa kavereitten kanssa. Muuten tää viikonloppu meneekin sit luultavasti ihan kotona, kun ei oo mitään isompaa tiedossa.

Vaikkei oo tullut nyt mitään isompia vastoinkäymisiä ja kuukausi on lähtenyt käyntiin aika normaalisti, silti musta tuntuu että multa puuttuu jotain mun elämästä. Mä en todellakaan tiedä mitä, koska mulla on nyt kaikki, mistä mä oon jo tosi pitkään haaveillut. Ehkä se johtuu siitä, että tää on muuttunut arjeksi, tai siitä, että mun elämä on täällä muuttunut tosi paljon. En tiedä, mutta haluun todella keksii tähän ratkaisun, että pääsen nauttii mun ajasta täällä ihan sataprosenttisesti. 

Jotenkin haluisin vaan niin kovasti matkustella ja nähä maailmaa. Kuulostaa oudolta, koska täällähän mä oon, toisella puolella maailmaa. Mutta tästä on tullut mulle arkea, ei pelkkää matkustelua vaan ihan normaalia elämää kaukana kotoa. 

Tää olo voi johtua myös ihan siitä, että kavereita ja tuttuja alkaa pikkuhiljaa lähtemään kotiin täältä ja sen takia tulee myös itselle sellainen olo, että tavallaan haluais kotiin. Mutta toisaalta, mä en haluais kotiin. Mä en oikeestaan ees tiedä mitä mä haluaisin. Paitsi päästä eroon tästä tunteesta, että multa puuttuu jotain, koska multa ei todellakaan puutu. 

Tätä tunnetta ei vaan ymmärrä, jos ei oo itse koskaan sitä kokenut. Vaihdossa on tosi paljon hyviä ja kivoja asioita, mutta kyllä se vaan niin on, että usein se elämä siellä kotimaassa on niin paljon helpompaa. 

Kyllä se kohta tästä taas lähtee rullaamaan ja kohta taas huomataan, kuinka aika on mennyt niin nopeasti. Nää huonot hetket vaan kuuluu vaihtoon, vaikkei se kivaa ookkaan. Huonojen hetkien jälkeen kuitenkin ne hyvät tuntuu niin paljon paremmilta!

LUOVUTTAMISESTA

Mä en tiedä, mistä mä aloittaisin. Mun päässä pyörii niin monia eri asioita, mistä mä haluan puhua nyt. Mä oon sellainen ihminen, jonka on tosi vaikee kohdata heikkouksia itsessään. Haluaisin olla kaikessa hyvä. Haluaisin onnistua kaikessa enkä koskaan luovuttaa, koska musta aina tuntuu, että luovuttaminen on sellainen asia, joka tekee musta tosi heikon. 

Mutta ei. Pitäis opetella ajattelemaan, että sellainen ihminen, joka pystyy myöntämää, että nyt ei pysty enää jatkamaan ja että liikaa on liikaa, on oikeasti henkisesti tosi vahva. Sellainen ihminen, joka pystyy myöntämään ne heikkoudet itsessään ja luovuttamaan kun sen aika on, on oikeasti tosi vahva ja rohkea. 

Asiat ei aina mene niinkun me ollaan suunniteltu niiden menevän. Silloin pitää päästä siitä pettymyksestä yli ja jatkaa eteenpäin, vaikka se ei aina niin helppoa olisikaan. Kuitenkin jokaisen pettymyksen myötä me kasvetaan ihimisinä taas vähän lisää. 

Joskus tulee eteen myös niitä tilanteita, kun asiat menee ihan toisella tavalla, miten niiden haluaisit menevän. Silloin täytyy tehdä päätös siitä, haluatko sä jättää tän tähän vai jatkaa yrittämistä. Mitä sä ikinä valitsetkaan, se on varmasti ihan oikea päätös. Jos sä jatkat yrittämistä, se on ihan okei. Sä saatat saavuttaa sen, mitä halusitkin tai sitten et, mutta joka tapauksessa se kasvattaa sua ihmisenä. Jos sä päätät luovuttaa, sekin on ihan okei ja sekin kasvattaa sua ihmisenä taas ihan älyttömästi. Fakta on se, että kaikkea ei voi saada. Joskus pitää luovuttaa. Ja se on ihan okei. 

Mun pointti on se, että sun täytyy olla rohkea ja uskaltaa yrittää. Jos se, mitä sä yritit, ei syystä tai toisesta onnistukkaan, sun täytyy olla rohkea ja myöntää se itsellesi. Sä et oo mitenkään huonompi kuin muut, jos sä luovutat. Päinvastoin, on oikeesti rohkeeta myöntää itselleen, mikä on liikaa.

Tee sun oma päätös välittämättä muiden mielipiteistä. Muiden mielipiteillä ei oikeesti oo mitään väliä, kuhan sä tiedät, mitä sä teet ja miksi. 

"Aina ankara itseäni kohtaan,

 vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa"

-Cheek

JOFFRE LAKES & WHISTLER

Heips!

Lyhyesti tähän alkuun mun kuulumiset. Oon ollut taas kipeenä koko alkuviikon, mutta torstaina mäkin vihdoin pääsin kouluun! Tiistaina käytiin lääkärissä taas, mut mitään ei löytynyt, joten en tiiä mikä mulla on, mutta ehkä se nyt vihdoin jo tästä.. 

Kolme viikkoo jo oltu täällä ja näin jälkeenpäin ajateltuna se on kyl mennyt tosi nopeesti, vaikka silloin tällöin tuntuukin ettei aika kulu millään. Keskiiikkona vietettin kaverin synttäreitä ja oli kyllä yks parhaista illoista hetkeen! Tänään oli mun hostsiskon synttärit ja käytiin syömässä sushia. Pakko myöntää, että tollasissa tilanteissa väkisinkin vähän alkaa miettimään kotia, perhettä ja sitä, kuinka on tottunut tekeen näitä juttuja oman perheen kanssa.. miss u all <3

Tässä oli mun kuulumiset lyhyesti tiivistettynä, mutta nyt itse aiheeseen. Oltiin viime lauantaina haikkaamassa Joffre Lakeseilla ja oli huippua! Oli tosi sateinen ja kylmä sää, mutta sekään ei meitä haitannut oikeestaan yhtään. Ehkä jopa parempi näin, koska lämpimällä säällä toi ois tosi raskasta kävellä tota vuorta ylös! Oli se tosin nytkin vähän raskasta, mutta myös sen arvoista. Oli meinaa ihan huikeet maisemat. Ehdottomasti yks 
niistä paikoista, missä kannattaa käydä, jos täällä päin sattuu käymään!

  

Sunnuntaina käytiin Ansan kanssa Whistlerissä. Oli oikeestaan ensimmäinen kerta, kun mä kävin Whistlerissä kunnolla shoppailemassa. Yhet Rootsin collegehousut löysin ja ne on nykyään ihan mun lempparihousut! Noiden housujen lisäks en sit muuta ostanukkaan paitsi koulujuttuja, ruokaa ja tietysti Starbucksista kahvia haha.

Vihdoin oon päässyt kokonaan tähän aikaan ja päivärytmiin kiinni ja arkeehan tästäkin on tullut. Oon koittanut pysyä samoissa rutiineissa aamut ja illat ja se on kyl auttanut tosi paljon siinä, että pääsee taas arkeen kunnolla kiinni.  Muuten ei sit varmaan ollutkaan mitään ihmeellistä tapahtunut. Huomenna vihdoin heppailemaan ja viikonloppu meneekin sit tallihommissa ja ratsastaessa, jee!